Alberto Orso suosittelee: Pizzeria Orsucci, Ferrara

Mikäli matkasi vie sinut Italiaan Ferraran kaupunkiin ja nälkä yllättää, kannattaa ehdottomasti suunnata kulku vanhan keskustan halki ja jatkaa matkaa Duomon takana avautuvalle pikkukatujen sokkelolle. Sieltä osoitteesta Via Saraceno 116 löytyy aivan vallattoman mainio piskuinen Pizzeria Orsucci.



Kovin tilavaksi Orsuccia ei voi mainostaa, sillä paikan päällä pizzaa mahtuu nauttimaan vain parin hassun pöydän ääreen - hyvällä ilmalla kadulta löytyy vielä muutama asiakaspaikka lisää. Paikalliset mielellään hakevatkin pizzat mukaansa, ja jonoa alkaa kertyä heti kun paikka illan suussa avautuu. Siinä odotellessa ehtiikin juuri sopivasti vaihtaa kuulumiset niin mukavien isäntien, naapurien kuin tuttujenkin kanssa samalla kun pizzasi paistuu avotulella perinteisessä forno al legnossa.



Pizzoja on tarjolla neljää eri sorttia: iso tai pieni, anjoviksella tai ilman. Suomalaiseen pizzakulttuuriin tottunut tietysti ensiksi kavahtaa ajatusta pelkällä tomaatilla ja juustolla höystetyn pizzan jäystämisestä, mutta sallikaa minun vakuuttaa, että Orsuccin tapaan tuoreista raaka-aineista valmistettuna ja aidossa puu-uunissa paistettuna klassinen Pizza Margheritakin on mitä nautittavin makuelämys.



Hinnat eivät päätä huimaa, joten pizzan lisäksi rahat riittävät mainiosti myös limuun tai birra alla spinaan. Mikäli nautit pizzasi paikan päällä, voit ruokaillessasi silmäillä seinältä pizzeriasta kertovia lehtijuttuja tai asiakkaiden lähettämiä postikortteja.

---

Approved by Alberto Orso: Pizzeria Orsucci, Ferrara

If you ever find yourself hungry in Ferrara, Italy, I strongly advice you to head through the historic center of the town and explore the maze of small alleys behind the Dome. There, on Via Saraceno 116, you will find a small and cozy Pizzeria Orsucci.

Despite its small size Pizzeria Orsucci seems to be very popular among the locals who emerge to queue for their takeaways when the pizzeria opens around 5.30pm. There are four kinds of pizzas available: large or small, with or without anchovies. The pizzas are baked in orthodox manner in a real forno al legno which adds the final ingredient to their delicious taste.

The prices are not high, so you can easily afford a soda or a birra alla spina to accompany your pizza. If you choose to dine at the pizzeria, you can check out the magazine articles about the place and its owner on the walls and admire the postcards send by the loyal customers.

Lämmin makkarasalaatti

Minulla oli tänään syntymäpäivä. Sen kunniaksi mummo- ja vaari-Orso sekä vanhan harmaapäänallen muori pistäytyivät kylässä illansuussa. Koska olemme Olivian kanssa lähdössä varhain aamulla matkalle, en jaksanut laittaa tarjolle mitään kovin vaativaa, vaan jouduin vetämään tällaisen ruokalajin ns. hihasta.



Lämpimään makkarasalaattiin tarvitaan:

Bratwurstia ja jotain toista makkaraa
Kokonaisia pieniä herkkusieniä
Paprikaa
Vihreitä papuja

Salaatin valmistus käy helposti. Pilkotaan makkarat ja paprikat uunivuokaan ja lisätään pavut ja herkkusienet kokonaisina. Paistetaan 220°:ssa välillä paistosta pöyhien, kunnes kaikki on riittävän kypsää.



Makkarasalaatin lisukkeena tarjoilin vieraille Oktoberfest-henkisesti brezn-rinkeleitä, perunapalleroita sekä suolakurkkua. Jopa vaari-Orsokin söi salaattinsa kerrankin mukisematta...

---

Warm sausage salad

Today was my birthday. To celebrate the occasion, my parents and the missus of the Old Grey Bear visited us in the evening. As we are just about to leave for a vacation, I was too busy to prepare anything too complicated, so I pulled this ace from my sleeve.

For the warm sausage salad you need:

Bratwurst and some other type of sausage
Small champignon mushrooms
Bell peppers
Green beans

Preparing the salad is easy: Just slice the sausages and bell peppers into the pan and add beans and mushrooms. Bake in 200° C and fluff the salad every now and then until everything is done.

I served the sausage salad with Pretzels, pommes noisettes and pickled cucumber in true Oktoberfest-fashion. And for once even my father ate his salad without complaints...

Kreikkalainen lihamureke

En tiedä, syödäänkö Kreikassa lihamureketta, mutta tämä suosikkimurekkeeni sopisi kyllä mainiosti sikäläiseenkin ruokapöytään.



Murekkeeseen tarvitaan:

Jauhelihaa (mielellään lammasta)
Ruiskorppujauhoja (tavallisiakin saa käyttää)
Karitsan tai vasikan fondia
Soijakastiketta
HP-kastiketta
Valkosipulia
Paprikajauhetta
Mausteita: pippuria, basilikaa, timjamia ja meiramia

Sekä täytteeksi:

Fetajuustoa
Aurinkokuivattua tomaattia
Punasipulia

Sekoita mureketaikina-ainekset keskenään. Korppujauhoja ei tarvitse laittaa niin paljoa kuin yleensä, koska niitä ei tässä tapauksessa käytetä jauhelihan jatkamiseen (paitsi jos jauhelihaa ei ole muuten tarpeeksi). Mukaan laitetaan kunnon loraus fondia sekä HP-kastiketta. Mikäli taikina ei ole fondin jäljiltä riittävän suolaista, lisää myös soijakastiketta. Lisää murskattu valkosipuli, paprikajauhe ja mausteet. Sekoita hyvin.



Voitele uunivuoka ja levitä mureketaikinaa sen pohjalle niin että keskelle jää tilaa täytteille. Lisää ensimmäinen satsi täytettä: hienonnettua punasipulia, pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja sekä fetajuustoa. Lisää tämän jälkeen kerros mureketaikinaa ja sen jälkeen taas täytteitä. Sulje lopuksi mureke taikinakannella.









Paista uunissa 200°:ssa, kunnes jauheliha on kypsää. Murekkeen kanssa voit tarjota esimerkiksi perunoita, riisiä ja kasviksia. Omat valintani tällä kertaa olivat yrttiset riisi-oliivikakut, viherpippurikastike sekä paistetut pikkuporkkanat.

---

Greek-style meatloaf

I don't know if they are eating meatloaf in Greece but I think that this favorite of mine would suit nicely their cuisine.

Ingredients needed:

Minced meat (lamb, if possible)
Breadcrumbs
Fond or stock (lamb, if possible)
Soy sauce
HP sauce
Garlic
Powdered dry bell pepper
Pepper, basil, thyme, marjoram

And for filling:

Feta cheese
Sundried tomatoes
Red onions

Mix the minced meat with breadcrumbs and add a good dose of fond and HP sauce. If the fond (or stock) is not salty enough alone, add some soy sauce. Add the crushed garlic, bell pepper powder, pepper and herbs. Mix well. Grease the pan and add a layer of minced meat at the bottom. Add then another layer with fillings, then another layer of meat, then again fillings and close the whole thing with a layer of meat again. Bake in 200° C until the meat is well-done. The meatloaf can be served with potatoes, rice and/or vegetables. My latest choices for sides were rice cakes with olives and herbs, green pepper sauce and carrots.

Erdäpfelsalat nach Albertos Art

Oktoberfest-viikon kunniaksi lienee paikallaan kertoa, miten meillä päin on tapana valmistaa saksalainen Erdäpfelsalat eli perunasalaatti.



Otetaan perunoita, kuoritaan ja kuutioidaan ne kattilaan kiehumaan. Kun perunat alkavat pehmetä, lisätään joukkoon silputtu sipuli ja jatketaan keittämistä vielä hetki.



Kaadetaan kattilasta vesi pois ja lisätään murskattua valkosipulia, suolaa, pippuria ja yrttejä. Itse käytän yleensä ruohosipulia ja basilikaa, mutta myös persilja sopii tähän vallan mainiosti.



Lisätään sekaan myös aimo loraus oliiviöljyä sekä maun mukaan mallas- ja balsamico-etikkaa (jos tehdään mummo-Orson reseptillä niin silloin punaviinietikkaa). Sekoitetaan huolellisesti.



Sitten vain grilli kuumaksi ja makkarat paistumaan...



Perunasalaatti maistuu sekä lämpimänä että kylmänä makkaroiden ja hapankaalin kera. Ja ruokajuomana nautitaan tietysti Oktoberfest-olutta tai dunkelweizenia.



Ein Prosit der Gemütlichkeit!

---

Erdäpfelsalat nach Albertos Art

As a part of the Oktoberfest celebration I will reveal how we make Erdäpfelsalat, German potato salad, here at the Orso household.

First, let's have some potatoes. Peel, cube and cook them. When they are just about starting to soften, add some sliced onion to the kettle. Once potatoes and onions are done, pour away the water from the kettle and add crushed garlic, salt, pepper and herbs. I tend to favor chives and basil but I think that parsley would do equally nicely. Add also a good dose of olive oil and malt vinegar and balsamico according to your taste. Mix well.

Erdäpfelsalat can be enjoyed both warm or cold - as long as it is accompied with some good sausages, Sauerkraut and Oktoberfest beer. Ein Prosit der Gemütlichkeit!

Alberto Orso suosittelee: Kam Yin, Amsterdam

Lienee soveliasta päättää tämänkertainen Amsterdamin-matkan muistelukimara vinkkiin erinomaisen hinta-laatu-suhteen omaavasta ruokapaikasta. Mikäli maaru on saatava täyteen sopuhintaan Amsterdamin keskustassa, kannattaa suunnata surinamilais-kiinalaiseen ravintolaan Kam Yiniin osoitteessa Warmoesstraat 6.



Ensikertalaisen ei kannata säikähtää ravintolan hieman nuhjuista olemusta - paikka on kuitenkin ihan siisti, tarjoilijat ystävällisiä, ruoka hyvää ja nälkä lähtee pikkurahalla. Esimerkiksi ensimmäisellä visiitillämme nautimme alkupaloiksi indonesialaista kanakeittoa...



...ja pääruuaksi nuudeli- ja roti-annokset:





Tähän päälle tulivat vielä ruokajuomat (iso vesilasi ja hirmuiso Heineken-tuoppi), eikä aterialle silti kertynyt hintaa kuin vähän päälle 20 euroa! Toki rahaa saa palamaan enemmänkin niin halutessaan, mutta eivätpä ne vähän tyyriimmätkään ruuat, kuten kana cashew-pähkinöillä...



...tai nuudelit katkaravuilla...



...maksaneet kuin kympin per annos.

Paras suositus Kam Yinille lienee tieto siitä, että viikonmittaisen Amsterdamin vierailumme aikana söimme siellä kolme kertaa...

---

Approved by Alberto Orso: Kam Yin, Amsterdam

I think it is suitable to conclude these recollections from our trip to Amsterdam with a hint about a restaurant with excellent quality/cost-ratio. If you are looking for a place to eat without ruining your budget in downtown Amsterdam, you can't go wrong by checking out Kam Yin at Warmoesstraat 6.

Don't let the shabby outlook scare you away - the place is actually clean, the service is friendly, the food is good and you wont leave hungry. On our first visit we had some Indonesian chicken soup as starters, then some noodles with chicken and roti as the main courses and the drinks (water and huge glass of Heineken). And all this cost just a tad over 20 euros! Of course you can always burn more money if you like but even the more expensive dishes like cashew chicken or noodles with shrimps do not set you back any more than ten euros.

Probably the best recommendation for Kam Yin is the fact that during out one-week stay in Amsterdam we dined there three times...

Alberto Orso suosittelee: Cilubang, Amsterdam

Mikäli mielesi tekee perehtyä Amsterdamissa indonesialaisen keittiön saloihin tai kokeilla hollantilaista rijsttafel-ateriaa tunnelmallisessa ympäristössä, voi ravintola Cilubangia osoitteessa Runstraat 10 suositella varauksetta. Ravintola on avoinna torstaista sunnuntaihin illallisaikaan.



Indonesialaisen á la carten ohella Cilubangin erikoisuus on perinteinen rijsttafel eli riisipöytä. Kyseessä on hollantilaisten siirtomaaisäntien alun perin indonesialaisesta nasi padangista kehittämä tuhti ateriakokonaisuus, joka koostuu eri tavoilla valmistetun riisin kanssa nautittavista lukuisista pienistä lisäkeannoksista. Pikkuannoksia voi riisipöytään kuulua parhaimmillaan jopa neljäkymmentä. Cilubangin riisipöydässä niitä ei ihan niin montaa ole, mutta aika näyttävä ja täyttävä kokonaisuus sekin on:



Palvelu tässä kahden vanhemman herrasmiehen pitämässä ravintolassa on aivan loistavaa. Jatkuva teitittely, herroittelu ja rouvittelu tietenkin vähän hämmentää kaltaistani vaatimatonta tavisnallea, mutta tässä tapauksessa se sopii vallan mainiosti paikan tyylikkään romanttiseen yleisilmeeseen.

---

Approved by Alberto Orso: Cilubang, Amsterdam

If you are keen to try out some Indonedian cuicine or classic Dutch rijsttafel in Amsterdam, the restaurant Cilubang at Runstraat 10 is the place for you. It is open for dinner service from Thursday to Sunday.

In addition to Indonedian á la carte they are specialising on the traditional rijsttafel. Rijsttafel ("a rice table" in Englishg) is a meal adapted from Indonesian nasi padang by the Dutch colonials and it consists of rice and several small side-dished to go with it. At best there can be as many as forty of these side dishes. Cilubang's rice table may not contain that many of them but it is still sizeable enough not to leave one hungry.

The service in this restaurant run by two elderly gentlemen is very prompt and sophisticated. Of course all the politeness with all those "sirs" and "madams" can be a bit confusing for such an humble and ordinary bear like myself but in this case it definitely an integral part of Cilubang's charm. A real classic!

Alberto Orso suosittelee: Brouwerij De Prael, Amsterdam

Olemme Olivian kanssa aiemmilla matkoillamme vierailleet mm. Carlsbergin panimolla Kööpenhaminassa ja Guinnessin panimolla Dublinissa, joten kun Olivia huomasi matkaoppaasta, että aivan Amsterdamin keskustassa sijaitseva pienpanimo De Prael järjesti kiertokäyntejä, päätimme oitis ottaa tilaisuudesta vaarin. De Prael löytyikin helposti punaisten lyhtyjen alueen laitamilta osoitteesta Oudezijds Voorburgwal 30.



Panimon tilat levittäytyvät kanavan varressa olevan rakennusvanhuksen kolmeen kerrokseen. Varsinainen oluen paneminen tapahtuu rakennuksen kahdessa ylimmässä kerroksessa, ja katutasosta puolestaan löytyvät käymisastiat, pullottamo sekä panimon pieni myymälä. Oluita ei harmi kyllä pääse maistelemaan itse panimon tiloissa, mutta tilanteen voi korjata kulman takaa osoitteesta Warmoestraat 15 löytyvässä panimon omassa oluthuoneessa. De Praelin oluita on saatavana myös useista kuppiloista ja pubeista ympäri Hollantia.

Panimo vaikutti varsin viehättävältä ja kiinnostavalta jo ulkoapäin - eipä olisi itselleni tullut mieleen perustaa panimoa kerrostaloon keskelle kaupunkia - eikä vaikutelma pettänyt sisälle päästyämmekään. Kävi nimittäin varsin pian selväksi, että panimon työntekijät ovat aivan ylivetoa porukkaa. Kysyimme mahdollisuudesta päästä kiertokäynnille, ja sellainen järjestettiin varta vasten meille kahdelle nallelle välittömästi.

Tutustuimme ensiksi alakerrassa oleviin käymisastioihin sekä pullottamoon. Etikettien liimaamisesta vastannut joviaali nuorimies antoi minulle jopa matkamuistoksi käyttämättömän etiketin työn alla olleesta erästä.

Pullottamosta kiipesimme ylimpään kerrokseen kuulemaan seikkaperäistä esitystä panimon käyttämistä maltaista sekä niiden käsittelystä vierteen valmistusta varten. Kuulimme myös, että panimolla oli ollut aiemmin myös kissa pitämässä maltaalle persot hiiret loitolla, mutta kaupungin terveystarkastaja oli sittemmin määrännyt kissan evakkoon. Merkillistä tiukkapipoisuutta - kyllähän nyt kunnon panimossa kisu pitää olla!



Seuraavaksi olikin sitten vuorossa panimon sydän - mahtavat kiiltävät saksalaisvalmisteiset mäskäysastiat. Päivän vierre-erä oli juuri saatu valmiiksi, joten ilmassa leijui houkutteleva maltaan tuoksu.



Laskeuduttuamme takaisin katutasolle minun oli vielä aivan pakko saada poseerata käymistankkien kanssa valokuvaa varten:



Kehuimme oppaallemme kovasti panimon rentoa ja kotoisaa meininkiä sekä sitä, miten työntekijät oikeasti tuntuivat olevan innoissaan ja ylpeitä työstään. Opas kertoi, että tähän on mitä ilmeisin syy: melkein kaikki De Praelin 60 työntekijää ovat mielenterveyskuntoutujia, joille työskentely panimossa on mainio tapa päästä kiinni takaisin normaaliin arkeen ja työelämään kenties pitkäaikaisenkin sairauden jälkeen. Olimme tästä tiedosta vallan yllättyneitä mutta yhtä kaikki erittäin iloisia henkilökunnan puolesta. Tällainen järjestely on mitä ilmeisimmin varsin toimiva, sillä en muista millään työpaikalla kohdanneeni niin asialleen omistautunutta ja iloista työyhteisöä kuin De Praelissa. Eikä yritys ilmeisesti toimi yhtään hullummin taloudellisestikaan, päätellen panimon työn alla olleesta laajennuksesta.

Ostin tietenkin panimon myymälästä mukaan pienen valikoiman oluita kotiin vietäväksi:



De Praelin oluet ovat melko happamia, ja useat niistä ovat erittäin voimakkaita ja alkoholipitoisia. Hauska yksityiskohta ovat oluiden nimet, sillä juomat on nimetty suosittujen hollantilaisten levenslied-laulajien mukaan. Kyllä näitä kelpaa suositella - proost!

---

Approved by Alberto Orso: Brouwerij De Prael, Amsterdam

On our holiday trips I have quite often visited famous breweries like Carlsberg in Copenhagen or Guinness in dublin with my wife Olivia. So, when Olivia read from the travel guide that a micro-brewery De Prael in the heart of Amsterdam offers guided tours, we just had to take advantage of the opportunity. We found De Prael easily on the edge of Amsterdam's red light district at Oudezijds Voorburgwal 30.

The brewing house occupies all three floors of an old building standing just on the bank of a canal. The actual brewing takes place on the two upper floors where as the street level is reserved for fermenting and bottling facilities and a small shop. Unfortunately they don't have licence to allow tasting of the beer at the brewery itself but this is easily helped at their own tasting room just around the corner at Warmoestraat 15. The beers of De Prael are also available on off-license bars and pubs around the Netherlands.

The brewery appeared rather cozy and interesting place from outside - it would never occure to me to run a brewery in a multi-storey building on a hectic downtown area - and this first impression was further confirmed while we got inside. It very soon became evident that the staff were very nice folks indeed. When we asked the opportunity to have guided tour, they immediately arranged one just for the two of us!

First we got to see the fermentation tanks and the bottling line. The jovial young fellow who was working with the stickers even presented me with one as a souvenir. From the bottling department we proceeded by climbing to the top floor to learn about the different kind of malts used for De Prael beers. We also heard that they used to have a cat there to keep the malt-loving mice away but then the sanitary inspector ordered it to be removed from the premises. I strongly disagree with such a resolution - every brewery should have the right to have their own cat!

The next stop was the heart of the brewery - the shiny German made mashing vessels. What a glorious sight. And smell, as they had just completed the day's mashing process. As we descended back to the street level, we stopped again by the fermentation tanks as I wanted to be photographed with them.

When we praised the easy-going, laid-back but still enthusiastic attitude of the employees who also seemed to be very proud of the beer they were brewing, our guide told us that there is a very good reason for that: almost all 60 workers have a history of problems with their mental health and working at the brewery is part of their recovering process that helps them to get their lives back on the tracks again and provides the stepping stones for returning to the work as well. We were quite surprised to hear this but nonetheless very happy for these people. Apparently this arrangement work extremely well as I have never seen so committed and happy community in a work place ever before. And it seems to be also economically fruitful as they were building an extension wing to the brewery on their backyard.

Of course I had to also buy a small sample of beers to be taken home. The De Prael beers are rather bitter tasting and many of them are very strong. An interesting catch are the names of the beers - they are all named after famous Dutch levenslied singers. Definitely worth approving - proost!

Kanapastaa kapriksilla ja homejuustolla

Kesäloma loppui muutama viikko sitten ja paluu arkeen oli edessä. Töihinpaluun tuskaa lievittääkseni päätin valmistaa kanapastaa kapristen ja homejuuston kera. Aineksia käytin seuraavasti:

Suikaloitua kanaa tai broileria
Homejuustoa
Kapriksia
Tomaattimurskaa
Mausteita
Pastaa

Mausta kananpalat varovasti suolalla - sitä ei tarvita kovinkaan paljoa, sillä suolaa tulee mukaan joka tapauksessa kapriksista ja homejuustosta.

Laita pasta kiehumaan ja kana ja kaprikset pannulle paistumaan.



Kun kana on hieman kypsentynyt, lisää homejuusto. Pyörittele kanapaloja hetken aikaa sulaneessa juustossa niin että kana imee homejuuston makua itseensä.





Lisää tomaattimurska ja sekoita. Mausta pippurilla ja esimerkiksi basilikalla tai oreganolla.





Kun pasta on valmista, huuhtele se ja lisää pannulle. Sekoita huolellisesti ja odota hetki ennen lautasille annostelua.



Nautimme pastan viinin kera parvekkeella lämpimässä kesäillassa. Alkupaloiksi tarjoilin vaatimattoman antipasti mistin eli Lidlistä hankittuja marinoituja artisokkia, pippurisia juustopalloja sekä salamia:



Sitten oli pastan vuoro:



Ja jälkiruuaksi varsinainen nautiskelijan valikoima hollantilaisia juustoja:



Ei hätää, emme syöneet kaikkia juustoja kerralla vaan veimme osan seuraavana päivänä vanhalle harmaapäänallelle ja hänen muorilleen.

Hollantilaisista juustoista saankin mainion aasinsillan seuraaviin blogikirjoituksiini, joissa muistelen Amsterdamin-matkamme herkullisia kohokohtia...

---

Chicken pasta with capers and blue cheese

My summer vacation ended already a few weeks ago and to nurture the pain of going back to work, I prepared some chicken pasta with capers and blue cheese. The ingredients were:

Sliced or cubed chicken
Blue cheese
Capers
Crushed tomatoes
Pepper and herbs
Pasta

Season the chicken with a bit of salt. Be careful, however, as most of the salt will come from the capers and blue cheese anyway.

Start cooking pasta and put chicken and capers on the hot pan. When the chicken has fried a bit, add the blue cheese. Let me chicken marinade in the melted cheese for a while. Add the crushed tomatoes and stir. Season with pepper and basil or oregano. When pasta is al dente, add it to the pan. Mix well and wait for a moment before measuring on the plates.

We enjoyed this pasta with some red wine in fading summer evening on our balcony. Before the pasta we had antipasti misti of marinaded artichokes, peppered cheeses and some salami. As a dessert we had an epicure's selection of Dutch cheese. Don't worry, we didn't eat all that cheese at once but brought some for the Old Grey Bear and his missus following day.

The Dutch cheese provides a nice introduction for the next few blog entries to come, as I am going to recall a few delicous moments from our trip to Amsterdam...

Alberto Orso suosittelee: Timothy Taylor's Landlord

Jos minulta kysyttäisiin, mikä on tällä hetkellä suosikkini englantilaisista bitter-oluista, vastaukseni saattaisi hyvinkin olla tämä:



Timothy Taylor's Landlord on mitä mainion pale ale, jonka voimakas humalointi saa kuonon suorastaan kihelmöimään ensimmäisellä kulauksella. Olut pannaan Timothy Taylor & Co.:n panimolla Keighleyssä, West Yorkshiressä, ja sitä on saatavana pubeista ympäri Englantia. Panimon WWW-sivujen mukaan Landlordia saa myös pullossa, mutta itse en ole koskaan törmännyt kuin hanaversioon.

Landlord sopii paitsi ruokajuomaksi, myös ruuanlaittoon. Parhaimmissa maistamissani steak and ale -piiraissa oluena on käytetty juurikin Landlordia. Tässä esimerkkinä Lontoon Strandilla, melkein British Computing Societyn toimiston naapurissa sijaitsevassa "The Coal Hole" -pubissa nautittu annos:



Ruokajuomana yllä... no arvaatte varmaan.

Cheers!

Lisäys 13.2.2011: Hurraa! Landlordia löytyy nyt pullotavarana myös lähikauppamme hyllystä:

---

Approved by Alberto Orso: Timothy Taylor's Landlord

If I was asked what is my personal favorite among the British bitters right now, my answer would be most likely Timothty Taylor's Landlord. It is an excellent pale ale with very strong taste of hops - it's actually so hoppy that it's almost itching in your nose on the first sip. Landlord is brewed by Timothy Taylor & Co. in Keighley, West Yorkshire, and is available as cask ale in pubs all around England. According to the brewery's website, there is also a bottled version available as well, but I have only seen it served from the cask.

Landlord is not only an excellent companion for traditional pub food but also a very good choice for cooking. The best steak and ale pies I have had have been made of Landlord, like the one in the picture taken at "The Coal Hole" on Strand, London.

Cheers!

Edit February 13th 2011: Hurrah! The bottled version of Landlord is now also available at our local grocery store.

Alberto Orso suosittelee: J.D. Wetherspoon -pubit

En yleensä suosi saatikka suosittele ketjuravintoloita tai -kauppoja, mutta englantilaisen J.D. Wetherspoon pub-ketjun kohdalla täytyy tehdä poikkeus.


The Liberty Bounds, Tower Hill, Lontoo

Tämä vuonna 1979 Lontoosta alkunsa saanut ravintolaketju käsittää nykyään melkein 800 pubia ympäri Englantia ja Pohjois-Irlantia. Wetherspoon-pubit ovat yleensä pubeiksi melko suuria - asiakaspaikkoja lienee useimmissa yli toista sataa - ja aina samalla tavalla sisustettuja. Myös ruokalista on sama kaikissa ketjun pubeissa. Palvelu on kokemukseni mukaan ihan ystävällistä mutta jokseenkin persoonatonta, kuten suurissa ketjuravintoloissa yleensäkin.


The Angel, Lontoo

Kovin omaperäisiksi saatikka kotoisiksi ketjun pubeja ei siis voi syyttää, joten perinteistä brittiläistä pub-eetosta etsivän kannattaa hörpätä oluensa jossain muualla. Kiireiselle ja/tai budjetistaan tarkalle matkaajalle Wetherspooneilla sen sijaan on paljonkin tarjottavaa.


The Regal, Cambridge

Ensinnäkin pubeja todellakin löytyy melkein joka paikasta ja niiden sijainnin voi helposti tarkistaa netistä. Tämä on kätevää, sillä matkatessa tulee usein tarve saada helposti ja nopeasti jotain sopuhintaista perusmurkinaa ja ehkä pintti bitteriä sen kyytipojaksi. Wetherspoon-pubien ehdoton valtti onkin juuri niiden monipuolinen ja edullinen ruokatarjonta. Kattavalta perusruokalistalta löytyy pubiruokaklassikoiden lisäksi normaaliin tapaan pikkusuolaisia, pastaa, pihviannoksia ja niin edelleen. Myös etnishenkisiä ruokia on aaatavana, kuten myös kasvis- ja erityisruokavalioille sopivia annoksia.

Asiakkaita houkutellaan myös edullisilla tarjouksilla, kuten esimerkiksi torstai-illan curry-annoksilla tai puoleenpäivään asti tarjoiltavalla aamiaisella. En tiedä, vieläkö legendaarinen, alle neljä puntaa maksava Farmhouse Breakfast kuuluu valikoimaan, mutta tällaiseltä se näytti kesällä 2009 Lontoossa Angelin metroaseman kupeessa sijaitsevassa Whetherspoon-pubissa "The Angelissa":



Tällaisen fish and chips -annoksen ja juoman saa puolestaan lounasaikaan noin viidellä punnalla (kuvan annos nautittiin kesällä 2008 "The William Morrisissa" Lontoon Hammersmithissä):



Oma suosikkini Wetherspoonin listalta ovat hampurilaiset. Niillekin on oma Burger & Beer -tarjouksensa, jolla purilaisen ja oluen saa halvimmallaan viidellä punnalla. Eikä tällainen gourmet burgerkaan kahdella pihvillä, pekonilla ja juustolla ranskalaisten, sipulirenkaiden ja oluen kera maksanut kuin yhdeksän puntaa viime kuussa "Hamilton Hallissa" Lontoon Cityssä:



Janoisille on tarjolla kahvia, teetä, virvoitusjuomia sekä siideriä ja olutta niin pullosta kuin hanastakin. Real alea löytyy yleensä varsin mukiinmenevä perusvalikoima, ja usein saatavilla on myös "vierailevia tähtiä", kuten tässä niin ikään "Hamilton Hallissa" tänä kesänä otetussa kuvassa:



Todella janoista matkaajaa kiinnostanee myös tieto, että olut on Wetherspooneissa erittäin edullista, halvimmillaan jopa alle kaksi puntaa tuopilta. Myös viineissä löytyy, eikä väkijuomienkaan ystäviä ole unohdettu.

Kuten yllä olevasta voi päätellä, Wetherspoon-pubit tekee satunnaisen matkailijan kannalta houkutteleviksi juurikin niiden "kustannustehokkuus". Gourmet-elämyksiä, viihtyisää ympäristöä tai edes kovin hyvää ryyppyseuraa niistä ei kannata lähteä etsimään. Ruoka on sen sijaan pubiruuaksi erittäin hyvää, annokset ovat suuret, kaikki on edullista ja vessat ovat siistejä. Myös pubien asiakkailleen tarjoama ilmainen langaton verkkoyhteys on ollut erityisesti tämän matkaavan nallen mieleen.

---

Approved by Alberto Orso: J.D. Wetherspoon pubs

As a principle, I never recommend any chain restaurants or outlets, but the British J.D. Wetherspoon pub chain is a case worth making an exception. Founded back in 1979, the chain now consists of almost 800 pubs around the UK. The premises are usually rather large when compared to other pubs and the interiors and furniture are identical in all Wetherspoon pubs. The same goes also for the menu. The service, according to my experience, is nice but rather impersonal, which is often the case with such large chain enterprises. Therefore one can't claim the Wetherspoon pubs to be particularly homely, so if you are looking for the real traditional British pub ethos, look elsewhere. However, for a busy and/or budget conscious traveler these pubs have a lot to offer.

First, they can be found almost everywhere and their exact locations can be easily googled. This is very handy for a traveling bear or person who is looking for something very basic and inexpensive to eat - and maybe a pint of bitter to go with it. The ace of the Wetherspoon pubs is their varied yet wallet-friendly menu with traditional pub food classics, snacks, pastas, steaks, etc. There are also various ethinic dishes available as well as choices for vegetarian or special diets.

The customers are further tempted with various special offers and value meals throught the day, like curry specials on Thursday evenings and breakfasts that are served until noon. I don't know if they are still serving their enormous Farmhouse Breakfasts, but from the picture above you can see what did I get for less than £4 at "The Angel" near the Angel tube station in London back in summer 2009. The other picture shows the traditionl fish and chips portion, a bargain lunch for about £5 served at "The William Morris" in London Hammersmith in 2008.

My personal favorites from the Wetherspoon menu are their hamburgers. There is a Beer & Burger special offer starting from about £5 and even the magnificent double gourmet burger with bacon and cheese, accompanied with chips, onion rings and a beer doesn't set you back any more than about £9 (the picture was taken at "Hamilton Hall", City of London last month).

The Wetherspoons also serve coffee, tea, soft drinks, ciders and beer. There are usually a passable selection of real ales available, with special "guest stars" every now and then, as portrayed by the picture from the "Hamilton Hall" again. For the comfort of really thirsty travelers I can inform that the beer is quite cheap, starting for less than £2 per a pint. Wines are also available and the connoisseurs of the hard booze are not forgotten either.

By now you have probably already drawn a conclusion that the true catch of Wetherspoons for a random traveller is their "cost-effectiveness". Gourmet experiences, cozy atmosphere or even good drinking company are more likely to be found somewhere else. However, if you are looking for a place with good, sizeable pub meals, low prices, clean toilets and a free wifi connection, a Wetherspoon pub is definitely worth a visit.

Englantilainen aamiainen

Tänä kesänä on tullut syötyä englantilaista aamiaista sen verran usein, että lienee jo korkea aika käsitellä kyseistä ateriakokonaisuutta täällä blogissakin.

Aitoa englantilaista aamiaista varten tarvitaan annosta kohti:

2 siivua englantilaista pekonia
1 sianlihamakkara
1 kananmuna
1 herkkusieni
Puolikas tomaatti
Valkoisia papuja tomaattikastikkeessa

On olemassa varmasti useitakin kilpailevia näkemyksiä siitä, miten englantilainen aamiainen tulisi oikeaoppisesti valmistaa, mutta tyydytään tällä kertaa omaan ohjeeseeni ja aloitetaan lämmittämällä pavut ja tomaattikastike kattilassa.



Seuraavaksi laitetaan pannulle (tai parilalle) paistumaan tomaatinpuolikkaat ja herkkusienet...



...ja toiselle pannulle makkarat. Oma suosikkini aamiaismakkaraksi olisi tietenkin cumberlandinmakkara, mutta koska sitä ei Suomesta kovin helposti saa, täytyy useimmiten tyytyä johonkin muuhun sianlihasta valmistettuun mausteiseen makkaraan, kuten bratwurstiin.



Kun makkarat ovat hieman kypsyneet, lisätään pannulle pekonisiivut. Mikäli vain mahdollista, käytä porsaanseläkkeestä leikattua vähärasvaisempaa englantilaistyylistä pekonia - siitä Suomessa yleisesti myytävästä rasvaisesta amerikanpekonista tulee vain paha mieli.



Kun tomaatti, herkkusieni, makkara ja pekoni alkavat olla valmiita, katkaise virta kasvispannulta ja nosta makkarat ja pekonit sille hetkeksi lämpimään odottamaan. Paista kananmunista nopeasti häränsilmät pekonista jääneessä rasvassa.



Ladotaan kanamuna, makkara, pekoni, tomaatti, herkkusieni sekä pavut lautaselle ja tarjoillaan paahtoleivän kera. Paahtoleivän päälle sipaistaan tietenkin rasvaa tai marmeladia ja ruokajuomaksi nautitaan teetä tai kahvia.



Eihän tämä tietenkään mitenkään erityisen terveellinen aamupala ole, mutta nälkä kyllä pysyy tällä loitolla kello viiden teehen saakka...

---

English breakfast

I have been enjoying so many English breakfasts this summer that it is high time to have a dedicated blog entry about it here as well.

For one portion of real English breakfast you need:

2 rashers of back bacon
1 sausage
1 egg
1 champignon mushroom
Half a tomato
White beans in tomato sauce

Apparently there are many competing instructions on how to prepare the English breakfast "correctly" but let's stick with mine this time and let's start by warming up the beans and tomato sauce in a pot. Fry the tomatoes and champignons on one pan while frying the sausages on other. Cumberland sausages would be my favorite ones for this purpose but as they are difficult to find here in Finland, any spicy pork sausage (like bratwurst) should do. When the sausages have got some color, add bacon to the same pan with them. Make sure to use real English back bacon - the American one just makes you angry.

When tomatoes, mushrooms, sausages and bacon are just about ready, turn off the heat for the pan with vegetables and move sausages and bacon there. Fry eggs quickly on the pan with the fat left from the bacon. Put the egg, sausage, bacon, tomato, champignon and beans on the plate and serve with a toast, marmelade and tea or coffee.

English breakfast may not be the healtiest one around but it sure keeps you going until the five o'clock tea...