torstai 30. syyskuuta 2010

Erdäpfelsalat nach Albertos Art

Oktoberfest-viikon kunniaksi lienee paikallaan kertoa, miten meillä päin on tapana valmistaa saksalainen Erdäpfelsalat eli perunasalaatti.



Otetaan perunoita, kuoritaan ja kuutioidaan ne kattilaan kiehumaan. Kun perunat alkavat pehmetä, lisätään joukkoon silputtu sipuli ja jatketaan keittämistä vielä hetki.



Kaadetaan kattilasta vesi pois ja lisätään murskattua valkosipulia, suolaa, pippuria ja yrttejä. Itse käytän yleensä ruohosipulia ja basilikaa, mutta myös persilja sopii tähän vallan mainiosti.



Lisätään sekaan myös aimo loraus oliiviöljyä sekä maun mukaan mallas- ja balsamico-etikkaa (jos tehdään mummo-Orson reseptillä niin silloin punaviinietikkaa). Sekoitetaan huolellisesti.



Sitten vain grilli kuumaksi ja makkarat paistumaan...



Perunasalaatti maistuu sekä lämpimänä että kylmänä makkaroiden ja hapankaalin kera. Ja ruokajuomana nautitaan tietysti Oktoberfest-olutta tai dunkelweizenia.



Ein Prosit der Gemütlichkeit!



Erdäpfelsalat nach Albertos Art

As a part of the Oktoberfest celebration I will reveal how we make Erdäpfelsalat, German potato salad, here at the Orso household.

First, let's have some potatoes. Peel, cube and cook them. When they are just about starting to soften, add some sliced onion to the kettle. Once potatoes and onions are done, pour away the water from the kettle and add crushed garlic, salt, pepper and herbs. I tend to favor chives and basil but I think that parsley would do equally nicely. Add also a good dose of olive oil and malt vinegar and balsamico according to your taste. Mix well.

Erdäpfelsalat can be enjoyed both warm or cold - as long as it is accompied with some good sausages, Sauerkraut and Oktoberfest beer. Ein Prosit der Gemütlichkeit!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Alberto Orso suosittelee: Kam Yin, Amsterdam

Lienee soveliasta päättää tämänkertainen Amsterdamin-matkan muistelukimara vinkkiin erinomaisen hinta-laatu-suhteen omaavasta ruokapaikasta. Mikäli maaru on saatava täyteen sopuhintaan Amsterdamin keskustassa, kannattaa suunnata surinamilais-kiinalaiseen ravintolaan Kam Yiniin osoitteessa Warmoesstraat 6.



Ensikertalaisen ei kannata säikähtää ravintolan hieman nuhjuista olemusta - paikka on kuitenkin ihan siisti, tarjoilijat ystävällisiä, ruoka hyvää ja nälkä lähtee pikkurahalla. Esimerkiksi ensimmäisellä visiitillämme nautimme alkupaloiksi indonesialaista kanakeittoa...



...ja pääruuaksi nuudeli- ja roti-annokset:





Tähän päälle tulivat vielä ruokajuomat (iso vesilasi ja hirmuiso Heineken-tuoppi), eikä aterialle silti kertynyt hintaa kuin vähän päälle 20 euroa! Toki rahaa saa palamaan enemmänkin niin halutessaan, mutta eivätpä ne vähän tyyriimmätkään ruuat, kuten kana cashew-pähkinöillä...



...tai nuudelit katkaravuilla...



...maksaneet kuin kympin per annos.

Paras suositus Kam Yinille lienee tieto siitä, että viikonmittaisen Amsterdamin vierailumme aikana söimme siellä kolme kertaa...



Approved by Alberto Orso: Kam Yin, Amsterdam

I think it is suitable to conclude these recollections from our trip to Amsterdam with a hint about a restaurant with excellent quality/cost-ratio. If you are looking for a place to eat without ruining your budget in downtown Amsterdam, you can't go wrong by checking out Kam Yin at Warmoesstraat 6.

Don't let the shabby outlook scare you away - the place is actually clean, the service is friendly, the food is good and you wont leave hungry. On our first visit we had some Indonesian chicken soup as starters, then some noodles with chicken and roti as the main courses and the drinks (water and huge glass of Heineken). And all this cost just a tad over 20 euros! Of course you can always burn more money if you like but even the more expensive dishes like cashew chicken or noodles with shrimps do not set you back any more than ten euros.

Probably the best recommendation for Kam Yin is the fact that during out one-week stay in Amsterdam we dined there three times...

maanantai 27. syyskuuta 2010

Alberto Orso suosittelee: Cilubang, Amsterdam

Mikäli mielesi tekee perehtyä Amsterdamissa indonesialaisen keittiön saloihin tai kokeilla hollantilaista rijsttafel-ateriaa tunnelmallisessa ympäristössä, voi ravintola Cilubangia osoitteessa Runstraat 10 suositella varauksetta. Ravintola on avoinna torstaista sunnuntaihin illallisaikaan.



Indonesialaisen á la carten ohella Cilubangin erikoisuus on perinteinen rijsttafel eli riisipöytä. Kyseessä on hollantilaisten siirtomaaisäntien alun perin indonesialaisesta nasi padangista kehittämä tuhti ateriakokonaisuus, joka koostuu eri tavoilla valmistetun riisin kanssa nautittavista lukuisista pienistä lisäkeannoksista. Pikkuannoksia voi riisipöytään kuulua parhaimmillaan jopa neljäkymmentä. Cilubangin riisipöydässä niitä ei ihan niin montaa ole, mutta aika näyttävä ja täyttävä kokonaisuus sekin on:



Palvelu tässä kahden vanhemman herrasmiehen pitämässä ravintolassa on aivan loistavaa. Jatkuva teitittely, herroittelu ja rouvittelu tietenkin vähän hämmentää kaltaistani vaatimatonta tavisnallea, mutta tässä tapauksessa se sopii vallan mainiosti paikan tyylikkään romanttiseen yleisilmeeseen.



Approved by Alberto Orso: Cilubang, Amsterdam

If you are keen to try out some Indonedian cuicine or classic Dutch rijsttafel in Amsterdam, the restaurant Cilubang at Runstraat 10 is the place for you. It is open for dinner service from Thursday to Sunday.

In addition to Indonedian á la carte they are specialising on the traditional rijsttafel. Rijsttafel ("a rice table" in Englishg) is a meal adapted from Indonesian nasi padang by the Dutch colonials and it consists of rice and several small side-dished to go with it. At best there can be as many as forty of these side dishes. Cilubang's rice table may not contain that many of them but it is still sizeable enough not to leave one hungry.

The service in this restaurant run by two elderly gentlemen is very prompt and sophisticated. Of course all the politeness with all those "sirs" and "madams" can be a bit confusing for such an humble and ordinary bear like myself but in this case it definitely an integral part of Cilubang's charm. A real classic!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Alberto Orso suosittelee: Brouwerij De Prael, Amsterdam

Olemme Olivian kanssa aiemmilla matkoillamme vierailleet mm. Carlsbergin panimolla Kööpenhaminassa ja Guinnessin panimolla Dublinissa, joten kun Olivia huomasi matkaoppaasta, että aivan Amsterdamin keskustassa sijaitseva pienpanimo De Prael järjesti kiertokäyntejä, päätimme oitis ottaa tilaisuudesta vaarin. De Prael löytyikin helposti punaisten lyhtyjen alueen laitamilta osoitteesta Oudezijds Voorburgwal 30.



Panimon tilat levittäytyvät kanavan varressa olevan rakennusvanhuksen kolmeen kerrokseen. Varsinainen oluen paneminen tapahtuu rakennuksen kahdessa ylimmässä kerroksessa, ja katutasosta puolestaan löytyvät käymisastiat, pullottamo sekä panimon pieni myymälä. Oluita ei harmi kyllä pääse maistelemaan itse panimon tiloissa, mutta tilanteen voi korjata kulman takaa osoitteesta Warmoestraat 15 löytyvässä panimon omassa oluthuoneessa. De Praelin oluita on saatavana myös useista kuppiloista ja pubeista ympäri Hollantia.

Panimo vaikutti varsin viehättävältä ja kiinnostavalta jo ulkoapäin - eipä olisi itselleni tullut mieleen perustaa panimoa kerrostaloon keskelle kaupunkia - eikä vaikutelma pettänyt sisälle päästyämmekään. Kävi nimittäin varsin pian selväksi, että panimon työntekijät ovat aivan ylivetoa porukkaa. Kysyimme mahdollisuudesta päästä kiertokäynnille, ja sellainen järjestettiin varta vasten meille kahdelle nallelle välittömästi.

Tutustuimme ensiksi alakerrassa oleviin käymisastioihin sekä pullottamoon. Etikettien liimaamisesta vastannut joviaali nuorimies antoi minulle jopa matkamuistoksi käyttämättömän etiketin työn alla olleesta erästä.

Pullottamosta kiipesimme ylimpään kerrokseen kuulemaan seikkaperäistä esitystä panimon käyttämistä maltaista sekä niiden käsittelystä vierteen valmistusta varten. Kuulimme myös, että panimolla oli ollut aiemmin myös kissa pitämässä maltaalle persot hiiret loitolla, mutta kaupungin terveystarkastaja oli sittemmin määrännyt kissan evakkoon. Merkillistä tiukkapipoisuutta - kyllähän nyt kunnon panimossa kisu pitää olla!



Seuraavaksi olikin sitten vuorossa panimon sydän - mahtavat kiiltävät saksalaisvalmisteiset mäskäysastiat. Päivän vierre-erä oli juuri saatu valmiiksi, joten ilmassa leijui houkutteleva maltaan tuoksu.



Laskeuduttuamme takaisin katutasolle minun oli vielä aivan pakko saada poseerata käymistankkien kanssa valokuvaa varten:



Kehuimme oppaallemme kovasti panimon rentoa ja kotoisaa meininkiä sekä sitä, miten työntekijät oikeasti tuntuivat olevan innoissaan ja ylpeitä työstään. Opas kertoi, että tähän on mitä ilmeisin syy: melkein kaikki De Praelin 60 työntekijää ovat mielenterveyskuntoutujia, joille työskentely panimossa on mainio tapa päästä kiinni takaisin normaaliin arkeen ja työelämään kenties pitkäaikaisenkin sairauden jälkeen. Olimme tästä tiedosta vallan yllättyneitä mutta yhtä kaikki erittäin iloisia henkilökunnan puolesta. Tällainen järjestely on mitä ilmeisimmin varsin toimiva, sillä en muista millään työpaikalla kohdanneeni niin asialleen omistautunutta ja iloista työyhteisöä kuin De Praelissa. Eikä yritys ilmeisesti toimi yhtään hullummin taloudellisestikaan, päätellen panimon työn alla olleesta laajennuksesta.

Ostin tietenkin panimon myymälästä mukaan pienen valikoiman oluita kotiin vietäväksi:



De Praelin oluet ovat melko happamia, ja useat niistä ovat erittäin voimakkaita ja alkoholipitoisia. Hauska yksityiskohta ovat oluiden nimet, sillä juomat on nimetty suosittujen hollantilaisten levenslied-laulajien mukaan. Kyllä näitä kelpaa suositella - proost!



Approved by Alberto Orso: Brouwerij De Prael, Amsterdam

On our holiday trips I have quite often visited famous breweries like Carlsberg in Copenhagen or Guinness in dublin with my wife Olivia. So, when Olivia read from the travel guide that a micro-brewery De Prael in the heart of Amsterdam offers guided tours, we just had to take advantage of the opportunity. We found De Prael easily on the edge of Amsterdam's red light district at Oudezijds Voorburgwal 30.

The brewing house occupies all three floors of an old building standing just on the bank of a canal. The actual brewing takes place on the two upper floors where as the street level is reserved for fermenting and bottling facilities and a small shop. Unfortunately they don't have licence to allow tasting of the beer at the brewery itself but this is easily helped at their own tasting room just around the corner at Warmoestraat 15. The beers of De Prael are also available on off-license bars and pubs around the Netherlands.

The brewery appeared rather cozy and interesting place from outside - it would never occure to me to run a brewery in a multi-storey building on a hectic downtown area - and this first impression was further confirmed while we got inside. It very soon became evident that the staff were very nice folks indeed. When we asked the opportunity to have guided tour, they immediately arranged one just for the two of us!

First we got to see the fermentation tanks and the bottling line. The jovial young fellow who was working with the stickers even presented me with one as a souvenir. From the bottling department we proceeded by climbing to the top floor to learn about the different kind of malts used for De Prael beers. We also heard that they used to have a cat there to keep the malt-loving mice away but then the sanitary inspector ordered it to be removed from the premises. I strongly disagree with such a resolution - every brewery should have the right to have their own cat!

The next stop was the heart of the brewery - the shiny German made mashing vessels. What a glorious sight. And smell, as they had just completed the day's mashing process. As we descended back to the street level, we stopped again by the fermentation tanks as I wanted to be photographed with them.

When we praised the easy-going, laid-back but still enthusiastic attitude of the employees who also seemed to be very proud of the beer they were brewing, our guide told us that there is a very good reason for that: almost all 60 workers have a history of problems with their mental health and working at the brewery is part of their recovering process that helps them to get their lives back on the tracks again and provides the stepping stones for returning to the work as well. We were quite surprised to hear this but nonetheless very happy for these people. Apparently this arrangement work extremely well as I have never seen so committed and happy community in a work place ever before. And it seems to be also economically fruitful as they were building an extension wing to the brewery on their backyard.

Of course I had to also buy a small sample of beers to be taken home. The De Prael beers are rather bitter tasting and many of them are very strong. An interesting catch are the names of the beers - they are all named after famous Dutch levenslied singers. Definitely worth approving - proost!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kanapastaa kapriksilla ja homejuustolla

Kesäloma loppui muutama viikko sitten ja paluu arkeen oli edessä. Töihinpaluun tuskaa lievittääkseni päätin valmistaa kanapastaa kapristen ja homejuuston kera. Aineksia käytin seuraavasti:

Suikaloitua kanaa tai broileria
Homejuustoa
Kapriksia
Tomaattimurskaa
Mausteita
Pastaa

Mausta kananpalat varovasti suolalla - sitä ei tarvita kovinkaan paljoa, sillä suolaa tulee mukaan joka tapauksessa kapriksista ja homejuustosta.

Laita pasta kiehumaan ja kana ja kaprikset pannulle paistumaan.



Kun kana on hieman kypsentynyt, lisää homejuusto. Pyörittele kanapaloja hetken aikaa sulaneessa juustossa niin että kana imee homejuuston makua itseensä.





Lisää tomaattimurska ja sekoita. Mausta pippurilla ja esimerkiksi basilikalla tai oreganolla.





Kun pasta on valmista, huuhtele se ja lisää pannulle. Sekoita huolellisesti ja odota hetki ennen lautasille annostelua.



Nautimme pastan viinin kera parvekkeella lämpimässä kesäillassa. Alkupaloiksi tarjoilin vaatimattoman antipasti mistin eli Lidlistä hankittuja marinoituja artisokkia, pippurisia juustopalloja sekä salamia:



Sitten oli pastan vuoro:



Ja jälkiruuaksi varsinainen nautiskelijan valikoima hollantilaisia juustoja:



Ei hätää, emme syöneet kaikkia juustoja kerralla vaan veimme osan seuraavana päivänä vanhalle harmaapäänallelle ja hänen muorilleen.

Hollantilaisista juustoista saankin mainion aasinsillan seuraaviin blogikirjoituksiini, joissa muistelen Amsterdamin-matkamme herkullisia kohokohtia...



Chicken pasta with capers and blue cheese

My summer vacation ended already a few weeks ago and to nurture the pain of going back to work, I prepared some chicken pasta with capers and blue cheese. The ingredients were:

Sliced or cubed chicken
Blue cheese
Capers
Crushed tomatoes
Pepper and herbs
Pasta

Season the chicken with a bit of salt. Be careful, however, as most of the salt will come from the capers and blue cheese anyway.

Start cooking pasta and put chicken and capers on the hot pan. When the chicken has fried a bit, add the blue cheese. Let me chicken marinade in the melted cheese for a while. Add the crushed tomatoes and stir. Season with pepper and basil or oregano. When pasta is al dente, add it to the pan. Mix well and wait for a moment before measuring on the plates.

We enjoyed this pasta with some red wine in fading summer evening on our balcony. Before the pasta we had antipasti misti of marinaded artichokes, peppered cheeses and some salami. As a dessert we had an epicure's selection of Dutch cheese. Don't worry, we didn't eat all that cheese at once but brought some for the Old Grey Bear and his missus following day.

The Dutch cheese provides a nice introduction for the next few blog entries to come, as I am going to recall a few delicous moments from our trip to Amsterdam...