Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun satuin Müncheniin samaan aikaan lumen kanssa. Talvisen kirpeä sää ei kuitenkaan näyttänyt juuri haittaavan Messestadtin tekoaltaassa pulikoineita sorsia.
OOP-tapahtumalla oli tänä vuonna 20. juhlavuosi, joten messuisännät olivat varanneet meille näytteilleasettajille kaikenlaista aiheeseen liittyvää jännää, kuten esimerkiksi pinssin ja piparin.
Messuosastomme oli vaatimaton mutta muuten varsin kodikas. Pienestä koostani huolimatta onnistuin pystyttämään tuon taustalla näkyvän messuseinän ihan itsekseni.
Tapahtuman muonituspuolessa ei sinällään ollut valittamista, mutta tervehdimme silti ilolla aivan messuosastomme naapuriin avattua sushibaaria.
Riemulla ei ollut rajoja kun kävi ilmi että sushibaarista sai hakea tauoilla ilmaiseksi tälläisiä pikkuannoksia:
Messujen avajaispäivänä isännät olivat järjestäneet Tex-mex-henkisen iltavastaanoton. Tarjolla oli jos jonkinlaista purtavaa...
...kuten esimerkiksi erilailla grillattua kanaa, kalaa ja kasviksia, lohkoperunoita, täytettyjä maissileipiä, siankylkeä sämpylän välissä sekä riisiä mustapapujen kera.
Ja kun Saksassa kerran oltiin, niin oluesta ei myöskään ollut pulaa (toisin kuin tulomatkalla Lufthansan lennolla).
Illan orkesteri taitavine mariachi-trumpetisteineen puolestaan viihdytti meitä rytmikkäinen salsa-sävelin.
Messujärjestelyt toimivat moitteettomasti, kiinnostuneita kuulijoita riitti niin esityksissä kuin osastollammekin ja päivät venyivät 10 - 12 tuntisiksi. Onneksi ehdimme myös kaiken tämän vastapainoksi hieman rentoutuakin ja käydä kuuntelemassa myös toisenkinlaista orkesteria - nimittäin Hofbräuhausissa musisoinutta perinteistä baijerilaista torvisoittokuntaa.
Hofbräuhaus on sen verran perimüncheniläinen juttu, että vierailu siellä kuuluu väistämättä jokaisen Münchenin reissun ohjelmaan. Ja kyllähän istuskelu litran tuopin kanssa HB:n kauniisti holvatussa ja meluisessa salissa kieltämättä on kokemus sinällään. Ikävä tosiasia on kuitenkin sekin, että nykyisellään paikka on melkoinen turistirysä, jossa todennäköisemmin törmää humalaisiin amerikkalaisiin kuin aitoihin, nahkahousuihin ja tirolilaishattuihin sonnustautuneisiin vanhempiin herrasmiehiin.
Hofbräuhausissa tarjoillaan perinteisiä baijerilaisia ruokia, kuten sianpotkaa, leikkeitä, perunaa, hapankaalia, Weisswurstia ja pretzeleitä, mutta sinällään mikään erikoinen ruokapaikka HB ei ole. Esimerkiksi paikan makkaralautanen (kuvassa) jää armotta toiseksi kotoisen Plevnan makkarapannulle.
Toisaalta rehellisyyden nimissä täytyy toki myöntää että oluthan se on se artikkeli, jonka vuoksi Hofbräuhausiin tullaan. Ja varsin mainioita oluitahan HB:n Helles (vaalea) ja Dunkel (tumma) ovat, joten jo pelkästään niiden vuoksi kannattaa paikalle vaivautua.
Kuriositeettina mainittakoon, että paikan kanta-asiakkailla on omat tuoppinsa, joita säilytetään niille varatussa huoneessa.
Hofbräuhaus ei ehkä oli kovin sovelias paikka romanttiselle illalliselle, mutta samoilla kulmilla aivan Marienplatzin kupeessa sijaitseva Weinhaus Schneider sen sijaan kyllä on. Ja varsin käypä illallispaikka myös vähemmän romanttiselle herraseurueelle messureissun viimeisenä iltana.
Vaimoni blogin lukijat varmaan muistavatkin paikan, sillä nautimmehan täällä Olivian kanssa fondueta joku vuosi takaperin. Fondueta oli tarjolla tälläkin kertaa, mutta ennen sitä hemmottelimme itseämme ranskalaisella viinikeitolla:
Vitsailtuamme aikamme tarjoilijattaren kanssa ruokaviinin valinnasta pääsimme viimein itse asiaan eli padassaan iloisesti kiehuvaan juustoon. Tarjolla olisi ollut myös öljy- ja lihaliemifondueta, mutta päätimme kuitenkin tälläkin kertaa pysytellä tutussa ja turvallisessa juustofonduessa. Eikä päätöstä tarvinnut katua, kuten kuvasta voitte itse päätellä:
Leppoisa ja ennen kaikkea maukas parituntinen oli ohi jopa harmillisen nopeasti. Lähtiessäni nappasin vielä kuvan ikkunaa koristaneista jääkarhuista tuliaiseksi Olivialle.
Matka oli varsin onnistunut ja toivottavasti sen seurauksena saamme myös uusia asiakkaita ja kauppoja. Kiitoksemme onnistuneista järjestelyistä rouva Paulischille ja herra Fuhrmeisterille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti